Select Page

Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Pekka Halonen – siinä muutamia suomalaisen taiteen kulta-ajan nimiä, jotka ovat varmasti tuttuja jopa jokaiselle taidetta vähemmän tuntevalle. Suomen taiteen kulta-aikaa olivat vuodet 1880-1910, jolloin etenkin maamme kuvataide saavutti kansainvälisen ilmeen ja tason. Tätä edesauttoi osaltaan se, että suomalaiset taiteilijat suuntasivat monien aikalaistensa tavoin ulkomaille, imeäkseen kansainvälisiä vaikutteita ja hioakseen teknistä osaamistaan alan mestareiden ohjauksessa.

Kyseisen aikakauden taitelijat toivat esiin maamme kauneutta, sen luontoa ja usein myös dramaattista lähihistoriaa. Kansallinen herääminen sai alkunsa samoihin aikoihin sortokaudesta huolimatta. Kulta-ajan taiteilijoiden teoksista maksetaan huippuhintoja, joten niiden hankkiminen ei ole mahdollista jokaiselle pulliaiselle. Toisaalta teoksiakin on vain rajallinen määrä, eikä niitä usein näy myynnissä. Mikäli tarkoituksena on ostaa arvotaidetta, kannattaa pohjatyö tehdä todella huolellisesti, ettei eurojaan tuhlaa taidokkaaseen väärennökseen, jota kaupitellaan aitona alkuperäisteoksena.

Toisinaan vanhoihin taideaarteisiin saattaa törmätä aivan sattumalta. Tarinat, joissa arvotaidetta on tullut vastaan suorastaan vahingossa, esimerkiksi kuolinpesän jäämistöä läpikäydessä, eivät ole yhden käden sormilla laskettavissa. Toisinaan varsin mitäänsanomattomalta näyttävä kyhäelmä saattaa osoittautua merkittäväksi taideteokseksi, josta alan ammattilaiset ovat halukkaita maksamaan varsin muhkean hinnan. Tämä on oivallinen esimerkki institutionaalisen taidekäsityksen merkityksestä: tietty instituutio tai esittämiskonteksti määrittelee, mikä on arvokasta ja mikä ei.

Vanhat mestarit omassa hintaluokassaan

Helene Schjerfbeckin maalaukset kuuluvat arvostetuimpaan hintaluokkaan. Esimerkiksi hänen maalauksensa “Tanssikengät” myytiin Lontoossa Sotheby’s-huutokaupassa 3,9 miljoonan euron hintaan vuonna 2008. Teos oli kuulunut usean vuosikymmenen ajan ruotsalaiseen yksityiskokoelmaan. Uusi omistaja oli pohjoismainen taiteenkeräilijä. Arvokkaiden huutokauppahankintojen kohdalla noudatetaan turvallisuussyistä varsin matalaa profiilia, eikä ostaja useinkaan halua nimenään tai edes asuinmaataan tarkempaa sijaintia julkisuuteen. 

Taiteen hinta määräytyy yleisen yhteiskunnallisen tilanteen mukaan, minkä seurauksena nousukauden aikaan on hintatrendikin nouseva. Hinta ei kuitenkaan yleensä alene päinvastaisessa tilanteessa, vaan taloudellisesti haasteellisemmat ajat näkyvät kysynnän laskuna.

Suomalainen taide on paljon muutakin kuin kulta-ajan mestareiden taidetta. Taiteen määrittäminen on erittäin hankalaa. Se, mikä on yhdessä kontekstissa taidetta, saattaa olla toisessa yhteydessä lähes arvotonta. Tästä konkreettisena esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi se, että vuonna 2003 Ars Fennica -kuvataidepalkinnon saaneen Anu Tuomisen pannulaput luetaan taiteeksi, mutta jonkin taitavan, joskin julkisuusarvoltaan mitättömän, kutojan tekemiä villasukkia ihastellaan korkeintaan myyjäisissä.

Taidetta hankitaan sen tuottaman mielihyvän ja kauneuden takia
Usein ajatellaan, että taiteen kerääminen vaatii tolkuttoman paksua lompakkoa. Yllättävää kyllä, näin ei kuitenkaan ole. Suosituimpia taidehankintoja ovat eri tutkimusten mukaan maalaukset ja korut. Grafiikkaa ostavat lähinnä yli 4000 euroa kuussa ansaitsevat vanhemmat ikäryhmät, kun taas taidekäsityöt ovat keskituloisten makuun.

Valokuvat, julisteet ja sarjakuvat ovat nuorten mieleen. Nämäkin trendit elävät tilanteen ja vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden mukaan, joten tiedot ovat ainoastaan suuntaa antavia. On olemassa viitteitä siitä, että myös nuoremmat ikäryhmät ovat kiinnostuneet viime vuosina grafiikan hankkimisesta.

Mielenkiintoista on, että länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia ihmisistä haluaa ostaa taidetta tai on jo ostanut sitä. Tosin monien mielestä taiteen ostaminen ei ole helppoa. Se koetaan myös pienen piirin harrastukseksi ja edelleenkin hieman elitistiseksi ja etäiseksi harrastukseksi, samaan tapaan kuin sijoittaminen.

Taidetta ostetaan mielellään suoraan taitelijalta, koska hänen ammattitaitoonsa luotetaan. Osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että taiteesta maksettu raha halutaan antaa suoraan taiteilijalle ilman välikäsiä.

Nuoremmille taiteen hankkiminen verkon kautta on usein luontevampaa, koska nuorempi ikäpolvi saattaa vierastaa gallerioita ja taiteilijoita. Tämäkin on tosin vain osa totuutta, sillä moni urbaania elämää viettävä nuori vierailee laten siemailun lomassa mielellään myös erilaisissa gallerioissa ja näyttelyissä. Erilaisten taideharrastusten kautta taidetapahtumiin osallistuminen on luontevaa ja taide mielletään osaksi arkea aiemmasta poikkeavalla tavalla.

Taidekäsityöt

Taidekäsityöt ovat edullinen ja helppo tapa aloittaa taiteen kerääminen. Keramiikkaa, kuten esimerkiksi lautasia, löytyy jo muutamalla kympillä. Maalauksiakin saattaa olla myynnissä edullisesti muutamalla satasella. Taiteen ostaminen on myös mahdollista osamaksulla. Yksi hyvä vaihtoehto taiteen hankkimiseksi ovat myös taidelainaamot, joista on mahdollista muutamalla kympillä kuukaudessa lainata haluamansa teoksen kotiin. Tämä ei ymmärrettävästi vaadi suuria investointeja.

Varo huijausta

Taide on valitettavasti houkutellut aina myös helpon rahan tekijöitä eli väärentäjiä ja nousukausi näkyy tämänkin toiminnan saralla. Suomessa taidekaupassa luotetaan usein myyjään, minkä takia teoksen aitoutta ei useimmiten varmisteta etukäteen, ellei kyse ole useiden satojen tuhansien eurojen arvoisesta kauppatavarasta.

Jos epäilee väärennöstä, on toimittava nopeasti, sillä Suomen laki ei ole kuluttajan puolella ikuisesti – yleensä vain kolme vuotta. Aika on kuitenkin suhteellisen pitkä ottaen huomioon, ettei aitouden varmistaminen tai selvittäminen ole loputon prosessi.

Taidetta ostettaessa tulisi aina vaatia myyjältä kattavaa kuittia, josta ilmenevät kyseisen teoksen tiedot, kuten tekijän ja teoksen nimi, koko, vuosiluku sekä muut mahdolliset taustatie. Kuitissa on oltava myyjän tiedot ja allekirjoitus.

Huolellinen pohjatyö on tarpeen etenkin silloin, kun on hankkimassa taidetta, jonka tekijästä olisi oltava täysin varma, jotta kyseisen taideteoksen hinta saadaan varmasti kohdalleen. Teoksen alkuperän selvittäminen voi olla haasteellista, mutta Taiteilijan työ tulee myös yrittää sijoittaa tiettyyn aikakauteen. Tämän voi tehdä tutkimalla tyylin sopivuutta ja signeerausta sekä aiheen ja materiaalin sopivuutta aikakauteen.

Konservaattoriliitosta voi suurella todennäköisyydellä löytää henkilön, joka on perehtynyt juuri kyseisen taiteilijan töihin. Teoksen alkuperän selvittäminen saattaa viedä rutkasti aikaa, mutta taidekauppojen suhteen on oltava kärsivällinen. Sikaa ei kannata ostaa säkissä, eikä luottaa sokeasti myyjän puheisiin. Viisainta on tutustua kaikessa rauhassa myynnissä olevan teoksen todennäköisen tekijän tuotantoon laajemmin ja ottaa yhteyttä taidealan asiantuntijaan.

Taiteen ostaminen tyydyttää jotakin tarvetta. Mikäli kyseessä on ainoastaan kauniin, kohtuuhintaisen taide-esineen hankinta, voi hankinnan tehdä hyvillä mielin ilman työlästä selvitysprosessia. Jos tarkoituksena on hankkia taidetta esimerkiksi sijoitusmielessä, kannattaa aiheeseen paneutua huolellisesti. Taideväärennökset ja erilaiset jäljennökset ovat usein todella taidokkaita, eikä niiden välistä eroa huomaa maallikon silmin välttämättä ollenkaan. Oma lukunsa ovat teokset, jotka ovat esimerkiksi jonkin tunnetun taiteilijan opissa olleiden, omaa osaamistaan laajentamassa olleiden taiteilijanalkujen oppilastöinä syntyneitä jäljennöksiä.