Select Page

Suomen kansallistaiteilijoiksi kutsutaan muutamia kansainvälisestikin tunnustettuja kuvataiteilijoita, jotka maalasivat suomalaisuutta ja kansallista sielunmaisemaa esittäviä teoksia. Maamme kuvataiteen kultakautena pidetään ajanjaksoa 1880-luvulta 1910-luvulle. Kollegat tutustuivat toisiinsa erilaisissa yhteyksissä, kuten kulttuuripiireille on tyypillistä.

Kansallistaiteilijat olivat lähes poikkeuksellisesti opiskelleet taidetta erinäisissä taidekouluissa ja monet heistä kävivät etsimässä oppia ja inspiraatiota ulkomailta. Suomalainen kulttuuri kehittyi voimakkaasti maamme itsenäistymistä ja ensimmäistä maailmansotaa kohti. Yksittäisten taiteilijoiden tyylisuunnittain muodostamat ryhmittymät “Septem” ja “Marraskuun ryhmä” olivatkin osa taiteen murroskautta.

Albert Edelfelt (1854 – 1905)

Porvoolaisen Albert Edelfeltin maalaustaiteen tyylisuuntana olivat impressionimi, naturalismi sekä realismi. Alkuaikoinaan hän maalasi myös historiallisia aiheita, muun muassa teoksen “Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista” sekä muotokuvan kuningatar Blankasta, josta Venäjän hovi tilasi häneltä toisinnon. Hän opiskeli Antwerpenin taideakatemiassa, Pariisissa, Pietarin taideakatemiassa ja Adolf von Beckerin yksityiskoulussa.

Taiteilija perusti Haikon kartanoon ateljeen vuonna 1883 ja maalasi siellä 220 työtä, yhteensä 26 kesänä. Albert Edelfelt oli Tukholman ja Kööpenhaminan taideakatemioiden jäsen ja Pietarin Taideakatemian vapaa kunniajäsen. Akateemikoksi hänet nimettiin maalattuaan teoksen “Lapsen ruumissaatto”. Edelfelt toimi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana vuosina 1895-1896 sekä Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1898-1904.

Edelfeltin henkilökohtaiset suhteet Venäjän hoviin mitä luultavimmin saivat aikaan sen, että Suomi sai oman osaston Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 sen sijaan, että suomalaiset taiteilijat olisivat edustaneet maailmannäyttelyssä Venäjän keisarikuntaa. Keisarinna Maria Fjodorovna ostikin Edelfeltiltä teoksen “Leikkiviä poikia rannalla” vuonna 1884.

Edelfelt maalasi paljon muotokuvia, myös Venäjän keisariperheen jäsenistä. Historiasta kiinnostuneiden on hyvä tietää, että Johan Ludvig Runeberg oli Edelfeltin tuttava. Taiteilija onkin kuvittanut Runebergin tunnetun teoksen, Vänrikki Stoolin tarinat.

Helene Schjerfbeck (1862 – 1946)

Helene Schjerfbeckin öljyvärimaalaus “Tanssiaiskengät” on korkeimmalla hinnalla Sothebyn huutokaupassa myyty suomalaisteos. Taulu esittää Schjerfbeckin serkkua Esther Lupanderia sovittamassa jalkaansa tanssikenkää. Teoksesta maksettiin vuonna 2008 huimat 3,9 miljoonaa euroa. Maalauksen toisesta versiosta, jonka Schjerfbeck maalasi vuonna 1939, maksettiin Sothebyn huutokaupassa 1,5 miljoonaa.

Helene Schjerfbeckin taide oli modernistista, naturalistista, realistista ja ekspressionistista. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on “Toipilas” sekä lukuisat omakuvat vuosilta 1878-1945. Hän aloitti historiallisilla maalauksilla, joita ei juurikaan arvostettu, sillä tyylisuuntaa pidettiin vielä 1880-luvulla miesten aiheena. Schjerfbeck maalasi eri puolilla Ranskaa sekä Cornwallissa ja Ivesin kaupungissa Isossa-Britanniassa. Hän opetti 1890-luvulla Taideyhdistyksen piirustuskoulussa oppilaanaan muun muassa Hugo Simberg.

Schjerfbeckin pysyvä näyttely on Tammisaaressa. Suomen kuvataiteen päivää vietetään vuosittain Helene taiteilijan syntymäpäivänä 10.heinäkuuta.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931)

Professorin ja kunniatohtorin arvonimet saanut Akseli Gallen-Kallela, syntymänimeltään Alex Waldemar Gallén, tunnetaan eritoten Kalevala- ja Karjala-aiheisista maalauksistaan. Äärimmäisen tuotteliaan ja monipuolisen taiteilijan sekä Afrikan matkaajan elämäntyötä esitellään kattavasti Tarvaspään museossa Gallen-Kallelan kotitalossa.

Magnus Enckell (1870-1925)

Enckell edusti symbolismia. Hän toimi Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen näyttelyosaston komissaarina vuonna 1900. Vuonna 1904 Magnus Enckell vastasi Tampereen tuomiokirkon alttaritaulun maalaamisesta tuttavansa Hugo Simbergin työstäessä kirkon muuta koristelua.

Septem-ryhmän ja Alfred Finchin vaikutuksesta Enckell innostui 1909 jälkeen pointillismista ja hänen aiemmin pääsääntöisesti ruskean, harmaan ja mustan sävyttämissä töissään alkoi esiintyä aiempaa laajempi värimaailma. Enckellin tunnettuja töitä on esimerkiksi “Poika ja pääkallo”.

Hugo Simberg (1873-1917)

Simberg on Suomen taiteen symbolismin päänimi, jonka Gallen-Kallela otti oppipojakseen Ruovedelle vuonna 1895 kannustaen tätä kehittämään luontaista taidesuuntaansa, jossa esiintyy piruja, kuolemaa ja luonnonnäkyjä. Taitelija opiskeli Helene Schjerfbeckin johdolla ja maalasi Tampereen Tuomiokirkkoon muun muassa Kuoleman puutarha -nimisen teoksen. Halla ja Haavoittunut enkeli ovat Simbergin tunnetuimpia töitä.